Päiviä, joina ajattelee, ettei voisi pyytää enempää, vain tämän hetken. Nämä ihanat lapset. Kauniin, vaaleanvihreään verhoon peittyneen kevään, mustarastaiden laulun koivikoissa, varovasti puhkeavien lehtien lomassa.
Kun elämälle ei ole esittää muuta kuin nöyriä toiveita tulevaisuudesta. Mutta eniten vain kiitollisuutta kaikesta, mitä on jo saanut.
Ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä. Ensimmäinen äitienpäivä perheenä. Saan aamiaisen valmiina, ruuan myös. Tätä ei ole tapahtunut aiemmin elämässäni, tällaista äitienpäivää, siis.
Ne ovat usein olleet päiviä, joina olen tuntenut häivähdyksiä surusta, vaikka kaikki onkin ollut hyvin. Perheen rikkoutuminen ja sen ymmärtäminen, että olen yksin, oli aikanaan kipeä asia, ja kipu korostui juhlan aikaan. Niihin hetkiin kuului toive vanhemmuuden jakamisesta, toive siitä, että jonain päivänä emme palaisi tyttären kanssa kahdestaan hiljaiseen kotiin.
En koskaan ajatellut, miten paljon voimaa tästä päivästä saisin. Yhdessäolosta, rakkaista ihmisistä ja kauniista eleistä. Vielä seuraavana aamuna heräsin täynnä energiaa. Se olo kyllä karisi toukokuisessa räntäsateessa. Mutta pieni lämpö ja onnellisuus jäivät.
Mieleen muistuu teiniaikojen ystäväkirjaan kirjoitettu elämänviisaus:
Varo mitä toivot, koska voit saada sen.
(Toinen suosittu 14 -vuotiaiden motto oli muuten: "Se mikä ei tapa, vahvistaa"). 😂
Kun elämälle ei ole esittää muuta kuin nöyriä toiveita tulevaisuudesta. Mutta eniten vain kiitollisuutta kaikesta, mitä on jo saanut.
Ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä. Ensimmäinen äitienpäivä perheenä. Saan aamiaisen valmiina, ruuan myös. Tätä ei ole tapahtunut aiemmin elämässäni, tällaista äitienpäivää, siis.
Ne ovat usein olleet päiviä, joina olen tuntenut häivähdyksiä surusta, vaikka kaikki onkin ollut hyvin. Perheen rikkoutuminen ja sen ymmärtäminen, että olen yksin, oli aikanaan kipeä asia, ja kipu korostui juhlan aikaan. Niihin hetkiin kuului toive vanhemmuuden jakamisesta, toive siitä, että jonain päivänä emme palaisi tyttären kanssa kahdestaan hiljaiseen kotiin.
En koskaan ajatellut, miten paljon voimaa tästä päivästä saisin. Yhdessäolosta, rakkaista ihmisistä ja kauniista eleistä. Vielä seuraavana aamuna heräsin täynnä energiaa. Se olo kyllä karisi toukokuisessa räntäsateessa. Mutta pieni lämpö ja onnellisuus jäivät.
Mieleen muistuu teiniaikojen ystäväkirjaan kirjoitettu elämänviisaus:
Varo mitä toivot, koska voit saada sen.
(Toinen suosittu 14 -vuotiaiden motto oli muuten: "Se mikä ei tapa, vahvistaa"). 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti