Loppuraskauden alkua

Raskausviikko 29+ 3 eli kolmaskymmenes viikko. Edessä olevat pari kuukautta tuntuvat toisaalta pitkiltä, toisaalta lyhyeltä silmänräpäykseltä. Olen voinut koko raskauden ajan tasaisen menettelevästi, missään vaiheessa olo ei ole ollut mikään superenerginen tai superhyvä. Väsymys ei kadonnut keskiraskaudessa, jonka sanotaan olevan raskauden ”parasta aikaa". Keskiraskauden aikana myös kaikki syömäni ruuat turvottivat ja vatsa tuntui koko ajan ilmapallolta.

Loppuraskaudessa koko raskauden ajan vaivannut väsymys on näköjään pahentunut aikalailla, ja joudun tsemppaamaan jaksaakseni hereillä koko päivän. Se on turhauttavaa ja hieman pelottavaakin – mietin, mistä väsymys johtuu ja onko sille joku muukin syy kuin raskaus. Minulta on testattu hemoglobiini, joka oli normaalin rajoissa. Verenpaine on melko alhaalla kuten aina, mutta nyt kai vielä tavallista alempana.
Toistaiseksi nukun hyvin ja paljon. Mieliala tuntuu useimpina päivinä jotenkin alavireisen herkältä. Väsymykseen auttaa useimmiten parhaiten liikkeelle lähteminen, jokin aktiviteetti, joka saa hetkeksi unohtamaan sumuisen ja uupuneen yleisolemuksen.

Olen välillä lueskellut netistä synnytyskertomuksia, ja perjantain neuvolakäynnillä on kai tarkoitus jutella synnytyksestä tarkemmin, kun en viime kerralla toukokuussa oikein osannut sanoa, pelottaako tuleva synnytys minua vai ei. Ajatukseni eivät ole muuttuneet asian suhteen. Pelkään sisätutkimusta, siinä kaikki. Sitä tuskin voi välttää useimmissa synnytyksissä, joten se on pakko kärsiä. Oikeastaan en pelkää muita asioita, enemmänkin jollain epävarmalla tavalla myös odotan koko hommaa. Kun vauva on ulkona, päästään seuraavaan vaiheeseen, konkretiaan.  

Ehkä eniten jännittävät kaikki nämä päivät ennen synnytystä; kaikki aamut, joina herään ja tunnustelen vauvan liikkeitä, kuulostelen, nukkuuko se. Tökkään varovasti vatsaa, pieni jalka liikahtaa. Välillä koko maha liikkuu vauvan liikkeiden mukana. Ja välillä on hiljaisempaa. Jotkut päivät ovat vilkasliikkeisiä, toiset laiskoja. Onko vauvalla kaikki hyvin? Juuri tämä jatkuva tietoisuus toisesta ihmisestä osana omaa kehoa tekee raskausajasta pitkän.