Yöllä en saa unta. Alan lukea netistä keskusteluja aiheesta:
”Mistä tietää synnytyksen lähestyvän?”. Löydän 82 sivua pitkän keskusteluketjun
täynnä mammojen arvailuja lähestyvästä synnytyksestä. Yksi on arvellut
lähtevänsä synnyttämään jo kolmen kuukauden ajan, koska johonkin sattuu
jatkuvasti ja hän vain haluaa vauvan ulos. Toinen vastaa, ettei pitäisi toivoa
keskosta. Ainoa järkevä kommentti koko ketjussa. Loput 80 sivua on huonosti
kirjoitettuja synnytyskertomuksia, valitusta supistuksista ja epämääräisistä
tuntemuksista ja arvailuja: ”Jokohan tää meidän neiti nyt muuttaisi kohdun ulkopuolelle, kun on kaikki ässät kokeiltu??”
-sydänemojeilla kyllästettynä. Ja sitten tuskailua: ”Ei vieläkään saatu nyyttiä
syliin..." Yksi mamma kirjoittaa
vieneensä esikoisensa balettitunnille, ja mahassa oleva vauva on sillä aikaa
tanssinut ihan omiaan, muttei suinkaan balettia, vaan hiphoppia. Oksennus.
Luen kumminkin koko ketjun. Käyn välissä kolme kertaa vessassa.
Alan ajatella vauvansänkyä. Se tulee vasta viikon päästä. Mitä, jos vauva syntyy sitä ennen? Vauvaa ei voi laittaa äitiyspakkauksen laatikkoon, koska kissa viihtyy laatikoissa ja tunkee itsensä joka ikiseen boksiin (ja muovipussiin) heti, kun silmä välttää. Nostan äitiyspakkauksen vaatehuoneen hyllyltä ja totean, että siellä on peitto, pussilakana ja aluslakana. Kaikki on siis hallinnassa. Melkein valmiina. Puuttuu vain se sänky. Ja hoitoalusta.
Olen oppinut, että vauvaa ei kannata juottaa aluksi pullosta, vaan jos imetys ei lähde heti toimimaan, avuksi voi ottaa ruiskun tai pienen lääkemitan. Sairaalakassissa pitää olla hiusharja ja omat meikit ja hammastahna. Pieni vauva ei tarvitse tyynyä. Vauvan nenän pitää olla nännin kohdalla ennen rintaan tarttumista. Tissistä voi ottaa ”hampurilaisotteen”. Tissejä voi myös lypsää jo raskausaikana. Ajattelen, etten otakaan tuttipulloa mukaan sairaalaan. Yksi purkki äidinmaidonkorviketta maksaa 53 senttiä. Imetysteetä kannattaa alkaa juomaan jo nyt. Närästääköhän se?
Mietin koko yön sitä, että aamulla on harjattava lapsen tukka. Se tarvitsee vielä apua tukan harjaukseen, hiuslaatu on sen verran haastava. Mitä, jos nukahdan kuudelta ja se herää seitsemältä pyytämään apua kampauksen kanssa? Mietin myös uintikerhon aloitusta ja sitä, miten pääsen Jakomäen uimahallille tässä kunnossa, vaikka tuskin siinä mitään ongelmaa on. Kuvittelen, että lapsivesi menee Jakomäen uimahallin kahviossa ja ihmiset tuijottavat ja rupean itkemään. Pohdin, maksanko turhaan 70 euroa uimakerhosta, jossa lapsi ei sitten käy.
Toisten rattaiden renkaat vaikuttavat tyhjiltä. En uskalla pumpata niitä, koska pumpatessani kesällä pyörän kumia, venttiili hajosi ja koko kumi tyhjeni. Niihin pitää joka tapauksessa saada ilmaa. Laitan miehelle viestiä, että närästää ja tarvitsen tiedon siitä, voiko hän hakea vauvansängyn maanantaina ja hoitaa uimahallijutun ja täyttää rattaiden renkaat. Sanon, etten halua mitään ympäripyöreää vastausta vaan asia pitää lyödä lukkoon heti. Tunnin päästä mies on vastannut: ”Yes to all your questions.” Luojan kiitos.
Närästyslääke on loppu. Juon veteen sekoitettua ruokasoodaa. Se vie kiristävän tunteen pois ylävatsalta. Muistelen, mitä tein tässä samassa vaiheessa kymmenen vuotta sitten. En ainakaan juonut imetysteetä. En lukenut synnytysoppaita enkä tiennyt, mitä tarkoittaa ”hypnosynnytys”. Ei ollut edes närästystä. Muistaakseni en ollut pakannut sairaalakassia.
Yön aikana muistan myös, että maanantai on työpäivä. Maanantaina työmiehet tulevat jatkamaan tuuletusparvekkeiden remonttia. Ne piikkaavat ja hajottavat parvekkeet kiviporalla. Meteli voi kestää kahdeksasta neljään.
Yhdeksän aikaan alkaa kuulua kolinaa. Olen herännyt puoli kuudelta parin tunnin unien jälkeen. Luen Iltasanomista naisesta, joka on suhteessa WTC -tornien pienoismallien kanssa. Suhde on seksuaalinen. Naisella on myös pappaikäinen ystävä Kari, joka on kuvassa taustalla ja jutun mukaan rakastaa naista, mutta tietää, että nainen on rakastunut vain WTC -pienoismalleihin. Aiheesta on tehty dokumentti, jonka voi katsoa Areenasta. Närästys palaa takaisin.
Ajattelen katsoa sen dokumentin.
Poraaminen alkaa. Tänään pitää ostaa korvatulppia.
Luen kumminkin koko ketjun. Käyn välissä kolme kertaa vessassa.
Alan ajatella vauvansänkyä. Se tulee vasta viikon päästä. Mitä, jos vauva syntyy sitä ennen? Vauvaa ei voi laittaa äitiyspakkauksen laatikkoon, koska kissa viihtyy laatikoissa ja tunkee itsensä joka ikiseen boksiin (ja muovipussiin) heti, kun silmä välttää. Nostan äitiyspakkauksen vaatehuoneen hyllyltä ja totean, että siellä on peitto, pussilakana ja aluslakana. Kaikki on siis hallinnassa. Melkein valmiina. Puuttuu vain se sänky. Ja hoitoalusta.
Olen oppinut, että vauvaa ei kannata juottaa aluksi pullosta, vaan jos imetys ei lähde heti toimimaan, avuksi voi ottaa ruiskun tai pienen lääkemitan. Sairaalakassissa pitää olla hiusharja ja omat meikit ja hammastahna. Pieni vauva ei tarvitse tyynyä. Vauvan nenän pitää olla nännin kohdalla ennen rintaan tarttumista. Tissistä voi ottaa ”hampurilaisotteen”. Tissejä voi myös lypsää jo raskausaikana. Ajattelen, etten otakaan tuttipulloa mukaan sairaalaan. Yksi purkki äidinmaidonkorviketta maksaa 53 senttiä. Imetysteetä kannattaa alkaa juomaan jo nyt. Närästääköhän se?
Mietin koko yön sitä, että aamulla on harjattava lapsen tukka. Se tarvitsee vielä apua tukan harjaukseen, hiuslaatu on sen verran haastava. Mitä, jos nukahdan kuudelta ja se herää seitsemältä pyytämään apua kampauksen kanssa? Mietin myös uintikerhon aloitusta ja sitä, miten pääsen Jakomäen uimahallille tässä kunnossa, vaikka tuskin siinä mitään ongelmaa on. Kuvittelen, että lapsivesi menee Jakomäen uimahallin kahviossa ja ihmiset tuijottavat ja rupean itkemään. Pohdin, maksanko turhaan 70 euroa uimakerhosta, jossa lapsi ei sitten käy.
Toisten rattaiden renkaat vaikuttavat tyhjiltä. En uskalla pumpata niitä, koska pumpatessani kesällä pyörän kumia, venttiili hajosi ja koko kumi tyhjeni. Niihin pitää joka tapauksessa saada ilmaa. Laitan miehelle viestiä, että närästää ja tarvitsen tiedon siitä, voiko hän hakea vauvansängyn maanantaina ja hoitaa uimahallijutun ja täyttää rattaiden renkaat. Sanon, etten halua mitään ympäripyöreää vastausta vaan asia pitää lyödä lukkoon heti. Tunnin päästä mies on vastannut: ”Yes to all your questions.” Luojan kiitos.
Närästyslääke on loppu. Juon veteen sekoitettua ruokasoodaa. Se vie kiristävän tunteen pois ylävatsalta. Muistelen, mitä tein tässä samassa vaiheessa kymmenen vuotta sitten. En ainakaan juonut imetysteetä. En lukenut synnytysoppaita enkä tiennyt, mitä tarkoittaa ”hypnosynnytys”. Ei ollut edes närästystä. Muistaakseni en ollut pakannut sairaalakassia.
Yön aikana muistan myös, että maanantai on työpäivä. Maanantaina työmiehet tulevat jatkamaan tuuletusparvekkeiden remonttia. Ne piikkaavat ja hajottavat parvekkeet kiviporalla. Meteli voi kestää kahdeksasta neljään.
Yhdeksän aikaan alkaa kuulua kolinaa. Olen herännyt puoli kuudelta parin tunnin unien jälkeen. Luen Iltasanomista naisesta, joka on suhteessa WTC -tornien pienoismallien kanssa. Suhde on seksuaalinen. Naisella on myös pappaikäinen ystävä Kari, joka on kuvassa taustalla ja jutun mukaan rakastaa naista, mutta tietää, että nainen on rakastunut vain WTC -pienoismalleihin. Aiheesta on tehty dokumentti, jonka voi katsoa Areenasta. Närästys palaa takaisin.
Ajattelen katsoa sen dokumentin.
Poraaminen alkaa. Tänään pitää ostaa korvatulppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti